No siinä ei nokka kauan tuhissut, kun päästiin jo tositoimiin tämän kevään kotimaisten käsityöläisolusten purussa. Ensimmäisenä korkista eroon pääsi Saimaan Juomatehtaan panimomestarin "erikois-saisoni". Kaveriksi haudutin karjalanpaistia muutaman tunnin Nokian panimon Kellarioluessa. Kuulostaa prämeilevältä, mutta tosiasiassa helppoa kuin heinänteko. Lösäytä vajaa kilo paistin palasia keraamiseen kattilaan, pilko kaveriksi pari porkkanaa ja lohko mukaan sipuli tai kaksi. Siihen päälle suoraa sirottimesta, kymmenkunta kokonaista pippuria, sekä laakerinlehti. Sihauta tölkillinen Kellariolutta auki, ota siemaus (ettei kuivin suin tarvitse leikkiä) ja kaada koko tölkki kattilaan. Lisää vettä vielä sen verran, että ainekset peittyvät juuri ja juuri. Siinä sitten anna keitoksen köllötellä vajaa parisataa asteisessa uunissa kolmisen tuntia. Vikan puolen tunnin aikana kannattaa pistää kansi päälle. Siitä vähän keitettyjä pottuja kaveriksi, niin "om-nom-nom...".

Itse olunen sopi tuon murkinan kanssa vallan mainiosti. Vaikka tuommoinen Belgialaistyylinen Saison on melko reippaasti humaloitu, on se silti (pitkälti viinimäisten Barley-maltaiden ansiosta) myös pehmeä ja lämmin. Oikein mukavasti leikkasi murean lihan suolaista makua. Sitrusmainen potku antaa lisänsä myös aterioinnin suutuntuman jälkimakuun. Kyl mää tykkäsin!

MIKSI JOISIN? Koska luonnekas, muttei äpärämielinen vaalea olunen. Varsinkin murean liharuoan kanssa maistuu mainiosti. Aromihumalointi tuoksuu ihanalta ja siinä mukana sitrusta, ehkä hitunen toffeetakin (tai sitten enintään mun omassa päässäni).

MIKSI EN JOISI? Vaikea keksiä mitään selkeää syytä, koska tämä nyt vaan on oikeasti tosi hyvä. Ehkä pelkillään juotuna reippaan humaloinnin ja pehmeän Barleywinemaisen maun yhdistelmä tuntuu lievästi sekavalta (jos nyt pakko on jotain keksiä).