Olut ja viini ovat varsinkin meillä länsimaissa rakkaat taistelutoverit keskenään. Vaikka ajat ovat onneksi muuttumassa, mielletään isossa kuvassa näistä kahdesta nimenomaan viini ruokajuomaksi. Tätä kautta "jumalten juomaan" on liitetty myös tietynlainen sivistyneisyys ja kultturellisuus, josta olut on jäänyt lähes kokonaan paitsi. Olut on sen sijaan koettu enemmän työläishenkiseksi juopottelujuomaksi, jonka nauttiminen tapahtuu pubeissa ja jonka vaikutukset ovat useimmiten varsin äänekkäitä. Todellisuudessahan nämä kaksi eivät riitele keskenään, vaan kulkevat hyvinkin käsikkäin arjen ja varsinkin juhlan eri tilanteissa. Miksi siis yhä ainakin henkinen vastakkainasettelu? No, tässäkin tapauksessa vastaus valottuu historian kautta.

Olut itsessään on niin vanha "keksintö", ettei välttämättä edes leipä yllä samaan. Väittävät, että jossain Iranin hoodeilla sitä ensimmäistä kertaa tehtiin. Ja tämä tapahtui joskus 3000-luvulla ennen ajanlaskua... tai joskus paljon aiemmin. Joka tapauksessa, Egyptissä missä Faraot nauttivat viiniköynnösten anneista, olut oli juoppojen juoma (kuulostaako tutulta). Kerrotaan, että papyruksissa on paheksuttu mm. sitä lemua, mikä oluen juojista leijui (samainen lemu löytynee yhä osasta kantakaupungin kuppiloista).

barack_obama_drinking_beer_N2-normal.jpg

Kuvassa: Länsimainen johtaja Iranilaisen perinnejuoman äärellä.

No, siitä sitten "sivistys" eteni Egyptistä Kreikkaan ja sitä myöten Italian Roomaan. Ja mikäs näitä maita yhdistää? No ainakin se, että kyseisten kontujen lämmin ilmasto suosii viiniköynnöksen runsasta satoa. Ja koska kaikki erilainen oli myös tuolloin pahasta, oli sitä myös olutkin. Pelkästään se, että oluen valmistusaine oli ohra (elukoiden ruoka), sai useimmat Etelä-Eurooppalaiset hienohelmat näkemään punaista (omaa punaista viiniä ainakin). Mutta... Sitten oli näitä villi-ihmisiä... Näitä... Gallialaisia!

asterix-banquet-normal.jpg

Kautta Teutateksen! Gallialaisia ja sittemmin germaaneja pidettiin barbaareina, jotka mielellään joivat olutta. Toki useimmilla näistä heimoista oli melko julmat tapansa toimia, mutta ei ole mitään syytä epäillä, etteikö keskinäinen juhliminen ja ateriointi nimenomaan oluen kanssa ollut myös heille ominaista. Sarjakuvan piirtämä kuva hulluista Gallialaisista lihaisien herkkujen ja kuohkean oluen ääressä ei liene siis kovinkaan harhaanjohtava. Ja onhan meillä suomalaisillakin oma symbolinen Gallialaisemme, kenen luulisi viihtyvän germaanisissa pidoissa, vaikka tarjoilu ei olisi Lidlin pilsneriä ja Tapolan lenkkiä kummoisempaa.

juti1etu200612HH_503_ur-normal.jpg

Tämä kahtiajako viinin ja oluen välillä näkyy Euroopassa edelleen. Niissä maissa, joissa Rooman valtakunnan aikana juotiin olutta (muun muassa Brittein saaret, Belgia, Tšekki ja Saksa), juodaan sitä edelleen, kun taas esim. Italia ja Kreikka ovat edelleen viinimaita. Yhä saa toisinaan kuulla kannanottoja siitä, kuinka olut soveltuu vain juopotteluun. Siihen sanon, jotta "höpöhöpö" ja kehoitan argumentoijaa kokeilemaan nuotiolla paistettua villisikaa ja ottamaan sen kaveriksi tuhdin Schlengerlan Urbockin.