Kaksikymmenvuotisjuhliaan viettävä Teerenpeli on yksi huurteisen Suomen mielenkiintoisimmista menestysbrändeistä. Teerenpeli-olutravintola löytyy Helsingistä, Lappeenrannasta, Turusta, Tampereelta, sekä Lahdesta josta koko panimo- ja ravintolatoiminta on saanut alkunsa. Lahdessa sijaitsee myös Teerenpelin alkuperäinen ruokaravintola Taivaanranta, joka avattiin kesän alussa myös Helsingin ydinkeskustassa Keskuskadulla. Teerenpelin oluet ovat kuuluisia siitä, että niitä on helppo lähestyä, mutta maut ovat silti melko puhtaita olutlajityyppinsä edustajia. Kokeneemmalle olutharrastajalle voisin kuvitella niiden käyvän helposti vähän tylsiksi, mutta toisaalta toisin kuin esim. jättimäinen Sinerbychoff, Teerenpanimo keittää oluet sen verran maanläheisesti, että eri satsien välillä saattaa löytyä toisinaan tietoisia vivahde-eroja. Lahden Taivaanranta-ravintolassa vierailu on jo pitkään kuulunut allekirjoittaneen aikomukseksi. Nyt kun Helsinki sai oman Taivaanrantansa, oli syytä siirtää aikomukset teoiksi. Ja näinhän siinä sitten kävi...

 

A la carte Taivaanranta, Helsinki:

Sisustuksellisesti ravintola tuntuu melkein ostoskeskuksen pikaruokalalta. Korkea ja valoisa tila on kolkko ja luotaantyötävä. Jotain aivan muuta, mitä kodikkaalta olut-/ruokaravintolalta etukäteen voisi odottaa. Lomasesongin vuoksi paikka oli lauantai-iltana lähes tyhjä. Myös henkilökunta tuntui oudon nuorelta, mikä viittasi siihen, että kyseessä oli kesätyöntekijöitä. Sinällään ei valittamista palvelusta, joka oli ystävällistä, joskin ehkä paikoin hieman yli-innokasta. Ruokalista näytti hyvältä, joten päädyin ottamaan kolmen ruokalajin olutsuositusmenun (ravintolalla oli eri suositusolut-, siideri- ja kaskimenut).

Alkuruokana olleet valkosipulietanat olivat syötäviä, mutta melko mauttomia. Jos ei tarkemmin miettinyt mitä söi, niin ihan hyvin se alas meni. Kaverina oli tomaatti-sipulisalaattia, paahdettua leipää ja jotain maalaiskaskivoita. Juomaksi tilasin panimon omaa Ruisolutta, jonka vetisyys ja hiilihapottomuus ei ainakaan parantanut alkupalan makua.

IMG_20140628_210719-normal.jpg

Pääruoaksi tuli sitten ylikypsää karitsan niskaa. Sen kanssa lautasella oli myös varhaisperunoita sekä Laiskajaakko-olutkastiketta (Laiskajaakko on Teerenpelin oma tumma lager). Oma juomavalintani kohdistui panimon legendaarisimpaan juomaan Onnenpekka-pilsneriin. Karitsa oli koostumukseltaan mainio, mutta maku jätti toivomisen varaa. Outo palanut maku oli hallitsevin ja oikeastaan ainoa maku joka karitsasta irtosi. Suola olisi ollut kova juttu. Ainoastaan Laiskajaakko-kastike sai lihaan hieman makua, mutta sitäkin oli liian vähän. Varhaisperunat muistuttivat lapsuuden kesistä ja pilsneri aikuisnuoruuden raikulitalvista.

IMG_20140628_210900-normal.jpg

Jälkiruokana tarjoiltu Hippaheikki-jäätelö ja suklaatorttu nostivat illan fiilistä. Hippaheikki on panimon Bitter Ale. Sen pohjalta tehty jäätelö oli virkistävää ja tasapainotti jälkiruokaa hyvin suklaatortun kanssa. Koska juomalistalta ei löytynyt jälkiruokaan sopivaa juomaa, otin sen kanssa kahvin. Se nyt oli sitä, mitä se aina näissä paikoissa on... sumppia.

IMG_20140628_211024-normal.jpg

Summa summarum: Suuria odotuksia seurasi isohko pettymys. Teerenpeli on herkullinen brändi ja oluen varaan rakennettu ruokaravintola hieno ajatus. Tällaisenaan lopputulos muistutti kuitenkin enemmän ostoskeskusruokailua. Jäi puuttumaan vaan vittuuntuneet tarjoilijat, huutavat muksut ja rasvankäry. Valitettavasti Helsingin Keskuskadun Taivaanranta hukkaa suuren potentiaalinsa - lähtien sisustuksen kolkkoudesta, aina mauttomaan ruokaan saakka.

P.S. Siitä täytyy kuitenkin antaa krediittiä, että Teerenpelissä saa Keskieurooppalaiseen tapaan tilata juomista myös ns. maisteluversioita. Kolmella eurolla saa 0,25dl juoma-annoksen mitä tahansa panimon omaa juomaa. Suosittelen kokeilemaan, jos et aiemmin sitä ole jo tehnyt. Oma pitkäaikaissuosikkini on Sauhusanttu.

http://www.teerenpeli.com/