Niittykummussa sijaitseva The Gallows Bird on kuin pieni huomaamaton keidas keskellä pölyistä ja rujoa Espoota. Halpahallimaisen betonihirvityksen sisäpuolelta löytyy lukuisia eri oluthanoja, erinomainen pullovalikoima, sekä sisustukseltaan perin Brittiläinen pubi - yksi omista suosikeistani pääkaupunkiseudulla. Paikka on kuuluisa Cask Marque -tunnuksen omaavista Real Ale -hanoistaan. Hyvän oluen lisäksi tiskiltä voi ostaa myös tuoretta suomalaista olutkirjallisuutta.

Tästä siirrymmekin luontevalla aasinsillalla taannoiseen heinäkuisen hiostavaan maanantai-iltapäivään, jolloin vietin pienen juttutuokion ”Gallowsin” terassilla Santtu Korpisen kanssa. Santtu on toinen Suomalaiset pienpanimot –teoksen kirjoittajista. Yhdessä Hannu Nikulaisen kanssa väsätty upea kovakantinen opus on aiheuttanut hyvää pöhinää ympärillään. Aihe on selvästi monelle mieluisa. Harrastajien lisäksi yhä useampi ”mattimeikäläinenkin” on huomannut, että myös oluelta voi vaatia.

- Moni harrastaja unelmoi, että pääsisi keskustelemaan lempioluensa tekijän kanssa. Itse pääsin käymään ”tämän olen aina halunnut tietää" -keskustelun kolmenkymmenenviiden pienpanimon kanssa, Santtu naureskelee.

Miehellä on kesäloma ja terassin rakentaminen kesken, mutta aikaa parille huurteiselle löytyy. Kirjan tekoprosessista kysyttäessä Santtu toteaa, ettei yksikään suomalaisista pienpanimoista kieltäytynyt mahdollisuudesta päästä kirjaan haastateltavaksi. Moinen olisikin ollut typerää, ottaen huomion minkälaisessa lakisääteisessä kurimuksessa olutkulttuuri rypee. Tässä tilanteessa kaikenlainen (hyvä) näkyvyys on omiaan lisäämään kiinnostusta pienpanimoita kohtaan, sitä myöten nostamaan myyntiä ja edesauttamaan hyvän olutkulttuurin etenemistä Suomessa.

- Onhan se ihan käsittämätön tää lainsäädäntö, ettei nää panimot voi myydä ulos omia tuotteitaan. Viinitilatkin voivat, Santtu pyörittelee päätään.

Santtu muistuttaa, ettei alkoholipitoisuus ole oluen laadun mittari, mutta myöntää tosiasiana sen, että useimmat oluet tarvitsevat hieman vahvempaa runkoa, kuin mitä 4,7% mahdollistaa. Itse hän juo mitä milloinkin, eikä ole kausiorientoitunut.

- Onhan joku Koffin peruslagerikin itseasiassa tosi hyvä sellainen, mutta jos sitä on juonut sen kolmekymmentä vuotta, niin ei ehkä maistu ihan samalla tavalla enää.

Santtu Korpinen (vas.), sekä toinen Suomalaiset Pienpanimot -kirjan kirjoittajista Hannu Nikulainen.

 

Santtu ei siis turhia nirsoile olutharrastuksensa suhteen. Pohdimme hetken sitä, löytyykö olutharrastajien keskuudesta paljonkin kapeakatseisuutta sitä kohtaan mitä ”voi” ja mitä ”ei voi” juoda. Tämän tyyppisiä ilmiöitä näkee mm. hevikulttuurissa toisinaan.

Kunnon juttukumppanin tavoin, Santtu kyselee aika ajoin myös allekirjoittaneen olutmieltymyksistä. Juttu kulkee yhä enemmän oluen makumieltymyksien suuntaan. Santtu summaa hienosti, että yleensä kokemattomampi maistaja maistaa oluessa makeat maltaat. Kokeneempaa viehättävät useimmiten taas katkeruutta tuovat humalat.

- Humalaan jää koukkuun, hän toteaa.

- Olen todella humalaisten oluiden ystävä, mutta tällä hetkellä pelkästään korkean IBU-luvun lisäksi kiinnostavat eri humalalajikkeet ja raikkaat aromihumaloinnit.

Humaloinnista tunnetun BewDog –panimon tulevaa olutravintola Viiskulmassa hän odottaa vesi kielellä.

Suomalaiset pienpanimot –kirja löytyy hyvin varustetuista kirjakaupoista, eikä sen hankkimista voi kuin suositella lämpimästi. Se on opus, jonka parissa kotimaisten pienpanimo-oluiden maisteluun saa yhden uuden lisäkulman. Päivitystä kirjaan on luvassa tulevaisuudessa. Myös englanninkielinen versio teoksesta julkaistaan syksyllä.