Ruoka ja olut, siinä vasta on sellainen pari....

Anikó Lehtisen kirjoittama Yks olut -kirja tuli meikäläiselle vähän puskista. Tästä hieman risuja kirjan julkaisseen WSOY:n markkinoinnille, sillä kyseessä on yksi ansiokkaimmista suomeksi kirjoitetuista oluteoksista. Tyylikkääseen muotoon puettu kirja on helppolukuinen ja aukeaa myös vähemmän olutta entuudestaan tunteville. Yksityiskohtaisemmat tiedot mm. oluen raaka-aineisiin liittyen pitävät silti myös kokeneemman harrastajan mielenkiinnon yllä.

Kirja käy läpi mm. oluen historiaa ja sen eri valmistusprosesseja. Se raottaa myös sitä, kuinka eri oluiden makueroja pystyy parhaiten maistamaan/haistamaan/näkemään. Eri oluttyypit käydään läpi kattavasti esimerkkien kanssa, eikä oluen ja ruoan pyhää liittoa ole unohdettu sitäkään. Kirjan sivujen reunoilla olevat tietoiskut, sekä kirjailijan omat vinkit virkistävät lukukokemusta. Kaiken kaikkiaan erittäin suositeltava hankita kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Oluen ja ruoan oikeaoppisen (?) yhdistämiseen kävin tutustumassa myös Helsinkiläisen panimoravintola Bryggerin olut-tastingissa. Siinä missä Yks olut -kirjassa kirjailija painottaa vahvoille makuelämyksille vahvoja oluita, nosti Bryggerin ravintolapäällikkö esiin enemmän vastakohtien merkitystä. Itselleni oli mieluisa kokemus yhdistää esimerkiksi melko vahvaa Brie-juustoa ja viikunahilloa, sekä hentoa vehnäolutta. Hyvin toimi. Oma suosikkini olut/ruoka -teemassa ovat erilaiset jälkkärit. Esim. Koffin Porter on jumalainen seuralainen suklaakakulle, josta siitäkin tulee kuohkeampi kun taikinaan lorautetaan mukaan tummaa olutta. Raskaan lihan kanssa maistuu usein hieman vahvarunkoisempi olut ja kunnon bögön kaverina reipasta katkeroa IPA:n muodossa - nam!

Tänään uunissa on muhinut vähän normaalia mausteisempi Karjalanpaisti, jonka kanssa aion kokeilla Brewdogin Alpha Dogia. Etiketti lupailee vivahteita sitruunasta ja rusinasta. Sitä, sopiiko vähän pidempään kypsytetty possu ja kulttipanimon Ale keskenään en tiedä, mutta ei sen väliäkään. Ruoan ja oluen liitto on parhaimmillaan kun on lupa vähän seikkailla.