Nyt kun syksy on jo pitkällä ja illat ovat järjestäen pimeitä, on hyvä muistuttaa sesongin ehkäpä parhaasta oluesta Aecht Schlenkerlan Urbockista. Tämä Saksalaisessa Bambergin kyläpahasessa pantava olut on saatavilla vuosittain vain lokakuusta joulukuuhun, joten kannattaa olla vikkelä (joo, löytyy Alkosta). Kyseinen olut valmistetaan maltaiden kuivauksesta aina lopulliseen pullotukseen saakka Heller-Trumin panimolla, joka on ollut pystyssä jo vuodesta 1678. Valmistuksessa käytetyt ohramaltaat kuivataan ennen mäskäystä pyökkitulen päällä, josta olut saa tunnusomaisen savuisuutensa. Mitään keinotekoisesta aromia ei siis käytetä, vaan kyseessä on "aechtaa" tavaraa. Rauchbierille ominaisesti, humalointi ei juurikaan maistu paksun maltaisuuden läpi. Erinomainen kumppani rasvaiselle jouluruoalle.

Vaikka siitä väännetäänkin, lienevät Schlenkerlan oluset silti niitä kaikkein alkuperäisimpiä Rauchbier-tyylin olusia. Osa jengistä karsastaa nestemäisen savukinkun makua, mutta on myös meitä, kenen sydämessä panimon olusilla on aina oma erityinen paikka. Oma Rauchbier-poikuuteni lähti vuonna 2005, kun Jyväskylän gastropub Jalossa otin naudan etrecôten kaveriksi pullon Shclenkerlan klassikkoa, Märzeniä. Siitä lähtien kyseinen olut on kulkenut mukana, varsinkin juhlapyhinä.

Vuosien varrella olen tutustunut myös muihin Schlenkerlan Rauchbier-perheen jäseniin. Kesän 2011 Porin Jazzeilla, kun sai vielä tissutella picnic-huovan päällä, siemailin panimon vehnäistä Rauchwiezenia. Tämä hieman kevyempi ja virkistävämpi versio Märzenistä maistui sen verran hyvältä, että tilasin keväällä 2014 panimon nettisivujen kautta kokonaisen laatikollisen sitä pääsiäisen ajan juhlia silmällä pitäen. Suomesta kun tuota savuweizenia on vähän hankala löytää.

Kevyttä Helles Schlenkerla Lageria löytyy sen sijaan ihan maitokaupastakin. Kyseisessä oluessa ei käytetä lainkaan savumaltaita, vaan se saa arominsa keittoastioista, jotka ovat samoja kuin Schlenkerlan Märzeniä tehtäessä. Tarinan mukaan olut kypsyy tynnyreissä, jossain vuosisatoja vanhassa Bambergilaisessa luolassa. Joka tapauksessa, tämä on Rauchbier-perheenjäsenistä helposti lähestyttävin ja toimii erinomaisesti ihan puhtaana seura- tai janojuomana. Oman kokemukseni mukaan, parhaimmillaan keskellä ydintalvea, nuotion äärellä, karvahattu päässä nautittuna (juomarilla siis, ei pullolla).

Sitten on tietysti vihreän etiketin verhoama Oak smoke dobbel bock, jonka saatavuus Alkoissa on perinteisesti ollut lähempänä joulua. 8% alkoholitilavuuden tuplapukki on rungon puolesta melko stydiä kamaa. Melko vähänhän näissä panimon olusissa eroja, on, mutta ei toimi meikäläiselle tämä dobbel bock ihan samalla tavalla kuin Urbock. Silti, koska Schlenkerlalle ominainen savuisuus maistuu, ei sitä oikein haukkumaankaan voi ruveta. 

Kattavammin Schlenkerlan keitoksista voi lukea panimon kotisivuilta: http://www.schlenkerla.de/indexe.html. Halutessaan olusia tai muuta krääsää voi tilata kotiin. Tilaus toimitetaan noin parissa viikossa. Pikkulinnut ovat myös kertoneet, että Bamberg on mitä mainioin matkakohde. Ehkäpä jo ensi vuonna tulee suunnattua vierailulle Keski-Euroopan perinteikkääseen Rauchbierin mekkaan.