Latvian pääkaupunki Riika on oluen ystävälle sen sortin "karkkikauppa", ettei siellä pääse tylsistymään useammallakaan vierailukerralla. Hintataso on huokea ja kaupunki täynnä mielenkiintoista oheisohjelmaa, mutta tietysti ennen kaikkea kujat ovat viihtyisiä pubeja ja herkullisia käsityöläisolusia puolillaan. Mikäli haluaa ohittaa kaupunkia hallitsevat vetiset Piebalga- ja Tervete -hanat, kannattaa tietää minne suunnata.

Vanhasta kaupungista löytyvä S. Brevinga Alus &Viskija Bar (Tirgonu iela 4) on helppo ja turvallinen tapa selvittää kolmen vartin jetlag (mikäli sikäli Helsinki-Vantaalta on reissuun lähtenyt). Hanasta löytyy mm. paikallisen Saldalus mikropanimon mainio Puku IPA, sekä pari tuttua ja turvallista BrewDog-hanaa. Terassilta käsin voi tiirailla ohikulkevia turistilaumoja ja tuntea paremmuutta. HUOM! Sen sijaan, että jäisi pöytiin odottamaan tarjoilua, Brevingassa kannattaa marssia suoraan sisälle ja tiskille. Hanavalikoima muuttuu alati, eikä sitä ehditä päivittää tarjoilijoiden tarjoamiin menu-listoihin. 

Vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista, löytyy panimobaari Labietis (Aristida Briāna iela 9A2), joka tuli itselleni tutuksi jo viime kesän vierailulla. Paikka sijaitsee keskellä ränsistynyttä tehdasaluetta, hyvinkin hipsterimäisellä sisäpihalla. Sen yhteydessä on myös erinomainen ruokaterassi, sekä tehdasrakennuksen yläkerrassa sijaitseva viihtyisä klubi. Pihan meininki ei ole nöpönuukaa, joten pöydissä voi nauttia myös "naapurin" tuotteita.

Labietis itsessään on mielenkiintoinen: karvanaamaiset jampat ovat brändänneet tyylikkään ja katu-uskottavan pienpanimokonseptin. Itse panohommia harrastetaan tiiviiseen tahtiin, mutta laatu tuppaa jäämään varsin usein puolitiehen. Matkan aikana tapaamani paikalliset olutharrastajat vahvistivat epäilykseni: Labietisin oluiden laatu on tunnetusti melko epätasaista. Itse paikka on silti viihtyisä ja ns. turistivapaa. Olut vain useasti kevytrunkoista ja vetistä. Toki, poikkeuksiakin löytyy, kuten Lentenu Kävejs IPA, joka on palkittu jollain Latvian olutfestareilla, parhaan kotioluen sarjassa. Kokonaisuutena Labietis muistuttaakin nimenomaan kotiolutpanimoa - hyvässä ja pahassa. 

Vanhassa kaupungissa, joen tuntumasta löytyy sitten sen sortin helmi, jotta "oksat poies". Folkklub Ala Pagrabs (Peldu iela 19, Centra rajons) on ehkä siisteintä ikinä. Kadunvarsi ei lupaa kummoistakaan elämystä, mutta portaikon ja sokkeloisen käytävän päästä löytyy mitä mainioin kellariravintola. Jengiä on kuin pipoa joka ilta, joten pöytävaraus kannattaa suorittaa etukäteen. Jos yleisesti ottaen Latvialainen asiakaspalvelu tuppaa olemaan vähän nuivaa, saa täällä hymyjä ja silmäniskuja senkin edestä. Kaiken kruunaa lihavoittoisa ja perinnetietoinen menu, jonka hinnat eivät päätä huimaa. Kilon possunpotkan saa yhdeksällä eurolla. Myös oluthanoja löytyy, mistä valita. Itse kittasin paikan omaa Indian Pale Alea, sekä humajaolutta jossa hunajan makeus sai jopa simamaisia piirteitä. Paikka tarjoaa myös live-musiikkia lähes joka ilta, mutta omalla kohdallani sen nauttiminen jäi väliin. Huhujen mukaan varomaton vierailija saattaa tempautua mukaan kansantanssiletkaan, mikäli ei pidä tarpeeksi tiukkaan kiinni tuopistaan. Mene ja tiedä, mutta jokatapauksessa mahtimesta!

Kaikesta huolimatta, ehkä se mieleenpainuvin paikka oluen ystävälle Riikassa on Alus Celle (Baznicas 35-1A). Monen BeerRate-tyylisen sivuston terävimmästä kärjestä löytyvä paikka sijaitsee vanhan kirkon vieressä (tämä ei suoranaisesti ole reittiohje, koska Riikassa kirkkoja riittää). Omistaja selitti minulle, että paikan wi-fi -salasana (jota tietystikään en enää muista) kuvaa olutta, kirkkoa ja sitä, kuinka olut on heille uskonto. Jamppa oli muutenkin puhetuulella, joten 0,25l maisteluannoksia oli kiva kumota samalla, kun käytiin läpi mm. Suomen alkoholipolitiikka ja aiemmin mainitun Labietis-panimon tuotanto-ongelmat. Paikassa oli kuusi omaa hanaa, sekä kahden seinän verran olutpullohyllyköitä, joista sai ostaa mukaan tai kitata paikan päällä. Ei liene yllätys, etten muista kovinkaan tarkasti mitä kaikkea kurkusta alas kaadoin, mutta pitkälti pelkkää laatua. Ostin siitä vielä kotiinviemisiksi vähän omistajan suosituksia. Lähitulevaisuus näyttänee, minkälaisia henkiä pulloista löytyy. Mutta oli niin mukava paikka ja omistaja, että piti ihan kädestä pitäen kiittää. Humbrey Bogartin sanoin "this is the beginning of a beautiful friendship".

Riika on kaupunki, jota oluen ystävän ei missään nimessä kannata jättää väliin. Baltialaiseen tapaan olutta on paljon ja erilaista. Kaupungista löytyy paljon rakkaudella pantua huurteista, sekä kilokaupalla valkosipuliruisleipätikkuja- Palaan varmasti vielä.