Joskus menneinä aikoina nuorten naisten tietoinen pano-läppä yhdistettiin lähinnä 0700-alkuisiin puhelinpalveluihin. Tänä päivänä sen voi yhdistää mm. oluen tekemiseen. Kehitys on ollut huikea!

2010-luvun Suomessa syntyy uusia pienpanimoita kuin sakkaa saavin pohjalle. Kymmenen vuotta sitten käsityöläisyys oli markkina-arvo itsessään. Tänä päivänä pienpanimomassasta erottuminen vaatii jo duunia ja ennen kaikkea luovuutta. Tamperelainen Brewcats on vuollut kultaa jo pitkän tovin, vaikka panimon ensimmäinen olut saapui vasta äskettäin valikoitujen olutravintoloiden hanoihin. Imago kolmen nuoren naisen panohommista puree kuin häkä. Myös valtamedia (mm. Hesari, Radio Rock) on osoittanut kiinnostusta Brewcatsin "tytötkin panee" -sloganin värittämää toimintaa kohtaan, jonka myötä pöhinä panimon ympärillä on vain tiivistynyt.

Pietikäisen Pienpanimo päätti ottaa selvää, mistä koko hommassa on kyse. Paikkana Kurvin William K –olutravintola, jossa lasiin kaadettiin Brewcatsin tuoretta Crimson IRA:a ja seuraksi liittyi Brewcatsin ”mama beer” Laura.

 - Me halutaan saada aikaan olutvallankumous. Tavoitteena on, että ihmiset, jotka eivät aiemmin ole olleet niin kiinnostuneita suomalaisesta pienpanimo-oluesta, voisivat meidän kautta tutustua siihen. Uskon, että me ollaan helposti lähestyttävä siinä mielessä.

Helposti lähestyttävyydellä Laura viittaa imagon lisäksi myös itse Crimson-olueen, josta on haluttu tehdä luonteikas, mutta samalla myös helposti juotava.

Laura on ainakin itse helposti lähestyttävä. Hän on pukeutunut farkkuihin ja ruutupaitaan, haroo jatkuvasti hiuksiaan, sekä puhuu tietoisesti panemisesta. Tämä on merkittävä tekijä Brewcatsin markkinoinnissa: nuoret naiset puhuvat siitä ja tekevät sitä itseään – panevat olutta. Se, että sana ”olut” jätetään usein tässä yhteydessä mainitsematta, on juuri tätä tietoisen brändin luomista. Olisi helppo kuitata moinen halpana ja tökerönä, mutta ei Brewcatsin tapauksessa, jonka markkinointi on todella harkittua. Imago on hallittu ja sitä pidetään alituiseen yllä. Panimon nettisivut ovat huolellisesti tehty ja promokuvat tyylikkäästi stailattuja. Jopa käyntikortit on marinoitu humalassa. Assosisaatio miehistä nuuhkimassa panonaisen käyntikorttia on huvittava.

Kaiken tämän Brewcats on tehnyt itse. Ulkoista mainontaa tai markkinointiapua ei ole käytetty.

- Sosiaalisesta mediasta kaikki lähti. Radio Rock oli ensimmäinen iso media, johon pyysivät vierailulle. Nyt kun Crimson-olut löytyy mm. HOK elannon hyvin varustetuista olutravintoloista, ottivat hekin nimenomaan meihin yhteyttä, eikä toisinpäin.

William K:n tiskin viereisen pöydän ympärillä (jossa istumme) käy pieni kuhina. Kallion olutnörtit ovat kaivautuneet ulos koloistaan. Useimmille heistä on jokseenkin poikkeuksellista päästä juttelemaan kauniimman sukupuolen edustajan kanssa – varsinkin kun kyseessä on vielä oluenpanija. Tosin historian puolesta oluenpano on nimenomaan ollut naisten hommaa. Tiedä sitten saiko Lutherin eukko aikoinaan moista ihailua osakseen. Lauran oma Luther, aviomies Jose istuu sivummalla toisessa pöydässä. On selvää, että oluen parissa mm. Sideshow Breweryn myötä hääräävä Jose on myös osa Brewcatsin kokonaisuutta. Hän pysyy silti visusti taustalla. Brewcatsin julkinen imago nojaa mielikuvaan kolmesta naisesta, ketkä tykkäävät harrastaa kimppapanoja ja etsivät panokumppaneita (sana-assosisaatio eri panimojen kanssa käytävästä yhteistyöstä).

Yhtä kaikki, ystävällisesti Laura tervehtii Crimson IRA:a maistamaan tulleita miekkosia, joiden huulet pysyvät lasin suulla, mutta silmät tiukasti Laurassa. Yksi haistelee olutta, toinen kehaisee sen väriä. Laura on silminnähden otettu oluen saamasta positiivisesta huomiosta.

- Totta kai oli paineita siitä, miten meidän olut otetaan vastaan, kun hypetys on ollut ennakkoon niin kova. Jossain vaiheessa pelotti, että mitä jos koko satsi on pilalla. Itselleni helpotus tuli siinä vaiheessa, kun pääsi maistamaan valmista olutta ja se oli hyvää.

Niin, entäpä itse olut? Crimson IRA on ulkoiseltaan olemukseltaan sakea ja tumma, sekä orastavasti punertava. Suutuntuma on yllättävän paksu. Maltaissa maistuu lievä paahteisuus. Jenkkihumaloiden tuoma katkero puskee päälle vasta jälkimaussa. Oluessa on jotain hyvin kotiolutmaista – piristävällä tavalla. Ehkäpä tarinaan kuuluu juuri se, ettei Crimson ole millään mittarilla täydellinen olut, mutta sitäkin mielenkiintoisempi ja luonteikkaampi.

Tulevaisuudessa Brewcats tulee panemaan ainakin Virossa Sori Brewingin laitteistolla. Myös yhteistyö Sideshow Breweryn kanssa jatkuu. Jotain kivaa on myös luvassa, vielä salaisen panimon ja projektin tiimoilta, jonka seurauksena Brewcatsin olutta saadaan myös ruokakauppojen hyllyille.

Kaikkea Brewcatsin toimintaa tuntuu leimaavan määrätietoisuus. Tavoitteet on asetettu korkealle ja oluen paneminen kehittyy siinä matkan varrella. Samaan aikaan kun osa kotimaisista pienpanimoista pyrkii pitämään oluthifistelijät tyytyväisinä ja osa yrittää erottua mitä erikoisimmilla makuvivahteilla, jyrää Brewcats eteenpäin aivan järjettömän toimivalla konseptillaan, jossa itse olut on vielä toistaiseksi sivuseikka. Vaan toivon mukaan ei kauaa.  

- Tottakai tiedän, ettei kaikki tykkää meidän tyylistä. Mutta niiden vihaajien vanavedessä tulee sitten myös lisää niitä, jotka ovat kiinnostuneita.

Siinäpä se kauneus piileekin. Brewcats on herättänyt huomiota tavalla, josta olisi monelle aloittelevalle kotimaiselle pienpanimolle oppimateriaaliksi markkinointia ajatellen. Jäämme innolla odottamaan jatkoa.

 

Teksti: Pietikäisen Pienpanimo

Kuvat: Jose Ahonen

 

Löydät Pietikäisen Pienpanimon nyt myös Facebookista!