Tässä kaksi erittäin mielenkiintoista uutuuskirjaa. Mika Rissasen ja Juhani Tahvanaisen Kuohuvaa historiaa käy läpi maailmanhistoriaa olutvivahtein. Santtu Korpisen ja Hannu Nikulaisen Suomalaiset pienpanimot sen sijaan esittelee encyclopediamaisesti kotimaiset pienolutpanimot (kynsien pureskelun voi lopettaa, Pietikäisen pienpanimo ei ole listattuna... vielä tässä painoksessa).

Kuohuvaa historiaa osoittautui pienoiseksi pettymykseksi. Nippelitietomainen teksti teki lukemisesta paikoin raskasta. Toisinaan tuntui, että olut-teema oli ympätty osaan kirjan luvuista jälkikäteen (vaikka tietenkään näin ei varmastikaan ole ollut). Toki mukana oli myös mielenkiintoisia lukuja: Lutherin toilailut kiinnostavat oluen ystävää kerta toisensa jälkeen. Myös Adolf Hitlerin vesilasipropagandan pohtiminen oli kiehtoisaa. Kirja oli parhaimmillaan, kun se pystyi tavoittamaan aidon tarinankerronnan pihvilihan. Harmittavan usein se jäi kuitenkin faktaluettelomarinoinnin tukahduttamaksi.

Suomalaiset pienpanimot osoittautui sen sijaan timanttiseksi teokseksi, josta riittää iloa vielä pitkään. Upean kuvituksen siivittämä teos on yksinkertainen läpikatsaus suomalaisiin pienpanimoihin. Q&A -metodilla etenevä kirja antaa kattavan kuvan pienpanimokentästä, jossa meillä Suomessakin riittää monenlaista tekijää. Jokaiselta panimolta on arvioitavana myös muutama olut. Tosin, arviot ovat enemmänkin kuvailuja kyseisestä oluesta, sillä kritiikkiä juuri jaeta. Kirja meni hujauksessa läpi, mutta siihen tulee varmasti palattua vielä useampaan kertaan. Parhaimmillaan se toimineekin teoksena, johon palata aina tarpeen vaatiessa. Toivon mukaan kirjasta saadaan päivitetty versio muutaman vuoden kuluttua, sillä mikäli suomalainen pienpanimotoiminta jatkaa tämän hetkistä kasvuaan, jää kirjan kattavuus jo lähitulevaisuudessa vajaaksi.