Aurinko hohtaa sinisellä taivaalla ja tuuli silittelee puiden oksia. Oikein mukava perjantaipäivä. Pietikäisen pienpanimon varastotilaan (lue: vaatekaapin nurkkaan) on hetki sitten kannettu käymisastia, jossa kiinni olevassa vesilukossa alkaa toivon mukaan tapahtua lähipäivien aikana. Saavissa on viidentoista litran satsi sen sortin aineksista, ettei lopputulosta ole helppo ennustaa: Coopersin 1,7kg Real Ale -uutepurkki, 7g ihan perushalpisoluthiivaa, 400g panimosokeria, noin 50g tuoretta inkivääriä, 250g Italialaista metsähunajaa, sekä tietysti se 13-14 litraa puhdasta vettä.

Hunaja ja inkivääri ovat keitetty panimosokerin kaverina parin litran vierteeksi, joka sittemmin on lisätty uutteen joukkoon. Tämä hunajatyyppi on temperamenttista ja varsin vahvaa, joten se toivon mukaan maistuu myös lopputuloksessa. Inkivääri tuntui mututuntumalta sopivalta kaverilta hunajalle. Ominaispainomittari näytti lukemaa 1,050, joka tarkoittaa, että lähtötilanne on hyvä ja sama kuin Pietikäisen pienpanimon aiemmillakin valmistuskerroilla. Lopputulos voi sitten olla ihan mitä vaan: kaunis rumasta ankanpoikasesta kuoriutuva joutsen, tai isäntänsä hyppysistä lähtenyt hirviömäinen Frankestein. Kumpi näistä, vai jotain aivan muuta? Tämä selvinnee elokuun puolivälissä, jolloin satsin on määrä valmistua (voi olla, että pitää vähän maistella siinä matkalla).

Ja koska kukille pitäisi kuulema jutella, on tälle olutsatsille soitettu valmistamisen yhteydessä Nic Cave & Bad Seedsin Push the Sky Away -albumia. Eli lievää melankoliaa yhdistettynä harmoniaan, jonka alla kytee paikoin esiin tunkeva väkivahva kapina. Samojen ominaisuksien toivotaan tarttuvan myös itse oluseen.