Eislebenin olutlähettiläs Martti Luther (1483-1546) puhdisti aikanaan kristinuskoa siihen malliin, että jokunen pisara lensi tänne Suomeenkin saakka. Siten mies onkin muokannut meidän kulttuuria. Tämä omaa rauhaa rakastava kansa pitää harvemmin meteliä itsestään ja onkin siksi luterilaisuuden malliesimerkki. Liekö sitten kieltolan peruilta vielä se asenne, että meillä olutta pidetään yhä yleisesti ottaen juopottelujuomana. Silti, ajat muuttuvat ja Martti on oiva innoittaja sitä kohti, että oluelle kuuluu sen ansaitsema arvostus.

Marttihan oli olutmies henkeen ja vereen. Liekö suurin osa hänenkin teeseistään syntynyt kolpakon äärellä (tässä ei siis ole ironista sävyä). Sen verran pelisilmää kaverilla oli naisten suhteen, että osasi valita vaimokseen entisen nunnan, joka oli luostarissa oppinut oluenpanon jalon taidon. Veikkaanpa, että siinä talossa riitti hyvää ruokaa ja herkullista olutta. Huurteisen intohimonsa arvostelijoille hän tarinan mukaan tokaisi jota kuinkin näin "mielummin juon olutta ja mietin kirkkoa, kuin olen kirkossa ja mietin olutta". Hieno mies, olisi ollut hauska tutustua.