Kesällä 2010 joukko sukeltajia löysi Ahvenanmaalla sijaitsevan Flöglön eteläpuolelta laivan hylyn. Niitähän nyt riittää, mutta tämän hylyn uumenista löytyi ylläripyllärinä yli sata pulloa samppanjaa, sekä viisi pulloa olutta. Samppanja arvioitiin maailman vanhimmaksi säilyneeksi ja olutkin oli peräisin 1840 -luvulta. Tutkijat alkoivat välittömästi selvittää juomien ainesosia ja mahdollisuutta niiden rekunstroimiseen. Ahvemaalainen Stallhagenin pienpanimo aloitti reseptin kehittämisen, jonka seurauksena Gentin Leuvenin yliopiston laboratoriopanimossa valmistettiin 2 000 pullon numeroitu erä Stallhagen Historic Beer 1842 -nimistä olutta. Näitä pulloja saa ostaa Viking Linen laivoilta ja yhden pullon hinta on 110 euroa.

Mikäli hinta tuntuu suolaiselta, eikä keinuminen ruotsinlaivalla muutenkaan nappaa, ei kannata kuitenkaan vaipua masennukseen. Stallhagen valmisti oluesta myös kopion, joka löytyy ruokakauppojen hyllyiltä ja irtoaa reilulla femmalla. Stallhagen Historic Beer 1843 on spontaanihiivakäymisellä valmistettu olut, jonka raaka-aineina on käytetty ainutlaatuista yhdistelmää mallasta, vehnää ja mikro-organismeja, joita normaalisti ei nykyisistä oluista löydy. Alkuperäisoluen valmistusaikoina ei vielä tunnettu nykyisenkaltaisia viljeltyjä hiivakantoja. Olut on väriltään vaaleankeltainen ja siitä puuttuvat oluelle tyypilliset katkero ja humala-aromi lähes kokonaan. Nappasin Pohjois-Helsinkiläisestä Prismasta mukaani pullon, koska pitihän tuollaista nyt päästä maistamaan.

Samppanjapullolle ominainen korkki antoi kokemukselle heti lisäarvoa. Itse olut oli lasiin kaadettaessa melko matalahiilihappoinen ja väriltään erittäin vaalea. Suutuntuma oli hyvinkin vetinen, enkä ainakaan itse erottanut paljon etukäteen mainostettua yhtäläisyyttä viinien kanssa. Aromit olivat hyvin mietoja, ehkä jotain simamaisuutta olin havaitsevani. Mieleen tuli myös varsin kuiva omenasiideri (tosin paljon mauttomampana versiona).

Lopputulema kohdallani oli, että olut oli kokemuksena hauska, mutta juomana pettymys. Tosin raadin vähemmän olutta nautiskellut jäsen piti siitä kovastikin, joten voisin näin ollen kuvitella tämän uppoavan parhaiten juuri heille, keille ei normaalisti olut maistu. Janojuomana tämä menee ihan mukavasti, mutta nopeasti on hieman hankala löytää tälle esim. ominaista ruokakumppania. Ehkä jotain kylmää suolakalaa ja saaristolaisleipää. Täytynee kokeilla.